Kerta se on ensimmäinenkin

Aloittamisen vaikeus. Täällä kouvolankadulla se vaivaa lähes päivittäin, vähintään viikoittain. On asiana sitten koulutehtävät, siivous, blogin aloitus tai taulun ripustaminen. Ainahan voin nimittäin roikkua koneella ilman pienintäkään päämäärää, ja surffailla nettiä pitkin poikin. Pahimmassa tapauksessa päivitän facebookin etusivua minuutin välein, vaikka minua ei kiinnosta tippaakaan ihmisten päivitykset tylsästä arjestaan. Mihin oikein aikaani tuhlaan? Aikaa, jonka voisin käyttää järkevästi, ja olla jo vaikka ameriikan residentti! (terveisiä iskälle!)

Sain tänään inspiraation jakaa kanssanne ajatuksiani, kuvia ja musiikkia, joka saa kylmät väreet kiipeämään pitkin selkäpiitäni. Oikeastaan kaikkea, mikä mieltäni milloinkin helistää. Lue jos kiinnostaa, kommentoi jos haluat, mutta älä valita - minä hoidan sen puolen. Laiskuuteni huomioiden, päivityksiä ei varmastikaan tule usein. Ei se määrä, vaan se laatu. Mitään pätevää tekstiä on turha odottaa, en ole kirjallisesti järin lahjakas, vaikka kaikessa muussa olenkin paras. Kielioppipoliisia saa leikkiä vapaasti, koitan jopa ehkä ottaa opiksi vinkeistänne.

Kuvia alkaa satelemaan heti, kun saan kamerani korjausliikkeeseen - ja sieltä pois. Ixukseni on ollut päreinä vasta kuutisen kuukautta. Siinä saimmekin jo hienon esimerkin siitä, etten ole saanut mitään aikaiseksi koko talven aikana. Odotelkaamme siis ensi kesää. Sillä välin voimme ihastella tätä viime kesänä ottamaani kuvaa! (kun kamerani eli viimeisiä hetkiään)


Pääni pursuaa valittamisen arvoisia asioita, joita haluan jakaa kanssanne vielä tämän viikonlopun aikana. Vietän huomisen koulupäivän takia Kouvolassa kokonaisen viikonlopun, joten minulla ei ole muuta kuin aikaa. Vähän jännittää. Ja kyllä, luitte oikein. KOULUA. LAUANTAINA. Tämä on niin väärin! Palataan linjoille.